torstai 19. tammikuuta 2017

Otsalampun valossa



Jälleen on vuosi vaihtunut ja tammikuu on jo paremmalla puolella. Synkkä ja pimeä syksy on taas kerran eletty. Lokakuusta jouluun on aika,  jolloin haluaisin vain käpertyä shaalin alle ja syödä suklaata. Hmm, paljolti niin kyllä taisin tehdäkin...tietenkin töissä kävin, mutta sosiaalinen elämä oli aikalailla nollissa. Nyt tammikuulla elämä alkaa taas uudelleen. Syöty suklaa on jäänyt vyötärölle ja ahdistaa. Tarttis varmaan tehdä jotain! 

Tänään vietin vapaapäivää. Ulkona oli päivällä +5°C, tammikuulla!  Ilmassa tuntui kevään tuoksu, tuuli oli leuto.  Pilvien välistä näkyi kaunis vaaleansininen taivas. Illan tullen vedin nastalenkkarit jalkaan ja suuntasin Kyrkösjärven rannalle pimeälle lenkkipolulle pitkästä aikaa. Tuulipa olikin muuttunut navakaksi, se tuiversi oikein kunnolla. 

Napsautin otsalampun päälle ja lähdin rouskuttelemaan nastoilla jäistä polkua, kohti synkkää metsää. Yksi hienoimmista äänistä mitä tiedän on tuulen humina ja suhina puiden latvoissa. Voisin kuunnella sitä vaikka kuinka kauan. Taivas oli pilvetön ja tähdet loistivat kirkkaasti. Kuljin Otavan alla, joka oli kääntämässä pyrstöään ylöspäin. 

Metsä antaa mielenrauhan. Siellä tuntee oman pienuutensa tässä maailmassa. Miten monet huolet ja murheet olen jättänyt metsään! Nykypäivän ihminen on vieraantunut metsästä ja sen ihmeistä. Haastankin jokaisen blogiani lukevan menemään metsään. Näin talvella se on hiljainen ja autio,  mutta tee metsäreissu uudelleen keväällä; silloin se on täynnä elämää ja ääniä!

Jossain vaiheessa mietiskelyjäni itsesuojeluvaistoni heräsi ja käännyin takaisin autolle. Hurautin järven toiselle rannalle lähemmäksi ihmisasutusta ja järven vallilla jatkoin lenkkiä. Tuuli riepotteli ja meinasi ihan viedä mukanaan. Oli kerrassaan upea keli.


Ruokavaliossani on tapahtunut iso muutos. Poissa on valkoinen jauho ja sokeri. Pääpaino on proteiinissa ja kasviksissa sekä marjoissa. Rasva tulee oliiviöljystä, avokadosta, pähkinöistä sekä manteleista. Vettä juon litratolkulla päivittäin. Vointi on kohentunut hurjasti jo parissa viikossa, olo on paljon virkeämpi. Säännöllisten ateriavälien noudattaminen pitää karkkihimon loitolla. Tällä jatketaan! 


Kauppareissulla matkaan tarttui pari tulppaanikimppua. Niissä on lupaus keväästä ja auringosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti